lauantai 2. huhtikuuta 2016

Oon ollut hiihtolomasta asti väsynyt. Se ei oo mihinkään muuttunut, mikä on tosi ihme! Jotenkin osittain se väsymys on sellasta henkistä myös. Nyt kun olo on ollut parempi fyysisesti oon päässyt reenaa enemmän mikä on ollut vähän piristävää. pari kuukautta mun reenipäiväkirja ei oo ollu mitenkään kovin kirjattu. Toissa lauantaina olin jäällä  (19.3) silloin mulla oli eka reenit ja sitten tuomarointi, sunnuntaina tuomarointi, maanantaina valmentamassa, tiistai omat jäät, ke jäällä valmentamassa, torstaina jäällä reenit, sunnuntaina jäällä reenit. 

Sunnuntaina käännyin jotenkin äkillisesti jäällä ja en oo ihan varma revähtikö mun nivunen, mutta siellä tuli tosi iso naksahdus jonka kuulin kovaa, vaikka hallilla olikin meluisaa. Mun nivunen meni ihan lukkoon, enkä päässyt ylös ite. Sunnuntain se oli kipeä ja kaikki oli vähän vaikeeta, mutta maanantaiksi olo oli jo pikkasen helpottunut, tiistaina menin peliin kaikesta huolimatta, oheisissa alko särky nivusesta polveen asti. Pelaaminen oli vaikeaa, mutta selvisin siitä silti. Torstaina menin Red Wingsien mamma jäille. Kun tulin kotiin ja menin nukkumaan niin jotenkin tein äkkinäisen liikkeen ja tää nivunen naksahti sillai, että se taas lukittu, jotenkin ihmeesti sain itteni makuulle selälleen ja siinä vähän pyörittelin kovasta kivusta huolimatta jalkaa, niin se helpotti. Perjantai päivällä tuntu, että oon ihan jumissa niin venyttelin. Se meni taas lukkoon. Helpottu aika nopeesti. Sen iltapäivän aikana se meni ainakin 4 kertaa lukkoon. Illalla menin kokeilemaan poikien jäälle ja sielläkin meni. En oikeen tiiä et onks siellä kaikki ihan paikallaan tai jotain?! Tänään olin menossa kirkkoon ripari-tapaamiseen, niin kun nousin autosta se meni taas lukkoon... nooh se oli seuraavat 4h tosi kipee ja jotenkin lukossa. Kävelin siitä huolimatta aika paljon. Olin Miran kanssa kaupungilla ja sellasta. Istuttiin yli 2h niin illalla se oli menny vähän ohi, mutta nyt huomaa, että meinaa koko ajan lukittua. Ehkä ens viikolla pelkkää LEPOA! ilman urheilua.... 
Jäätä ei oo enään paljon jäljellä ja intoa on paljon, niin harmi että näin kävi... Kivoja uutisia on, että ens kaudella valmennan F-tyttöjä! Oon tosi innostunut, koska tiedän, että se on mun juttu ja tuun tykkäämään siitä hommasta.  
Koulun suhteen on vähän tuntunut, että kokoajan oon niin väsynyt, ettei vaan oo virtaa lukea, mutta silti oon yrittänyt saada itteni mahollisimman pirteeksi, että pystyisin. Koulua ei oo enään montaa kuukautta jäljellä ja tehtävää niin paljon, että toivon tän väsymyksen menisi pian ohi! 

Kaikesta huolimatta oon alkanu saamaan kuitenkin virtaa pikkasen enemmän ja oon tosi onnellinen! On paljon asioita, mitkä voisi mansentaa ja vaikka tuntuu että oon pikkasen uupunut, niin silti oon onnellinen ja iloinen! Oma hyvivointi on kaikista tärkeintä ja sitä pyrin eniten edistämäänkin, koska kun se on kunnossa, niin myös moni muu asia menee paremmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti