maanantai 1. tammikuuta 2018

2017 -> 2018

1.1.2018! Innolla odotan näitä 365 päivää. Kuuden päivän päästä olen taas vuoden vanhempi :)

Uuden vuoden lupausta mulla ei ole, mutta pieniä tavotteita kuitenkin tulemaan olemaan pitkin vuotta. Tammikuulle olen asettanut joka viikko vaihtuvat viikkotavoitteet. Tästä ideasta myös tuo blogin osoitekin on tullut. On helpompi onnistua tavoitteessa, kun ne ovat pieniä tai aika, jolloin asioita tekee on lyhyt. Sitä voi päättymisajan lähestyttyä pidentää jos tahtoo. Yleensä tälle ei ole tarvetta ollut, koska olen tehnyt monista asioista rutiinin, jota noudatan huomaamattakin jatkossa.

Viime vuonna ehti tapahtua vaikka mitä siistiä! Unohtumattomia ja sanoin kuvailemattomia kokemuksia useampaakin maahan. Dubaiin, Saksaan, Viroon, Latviaan ja Ruotsiin. Lätkän puoleltakin oli tosi kivoja tapahtumia, vaikka myös raskaita. Hienoa oli taas jälleen vuonna 2017 tutustua uusiin ihmisiin ja erityisesti niihin, jotka olivat mukana mentoroinnissa. Meidän mentorointi alkoi vuoden alussa ja huipentui joulukuussa Jokereiden matsiin, jota päästiin katsomaan liiton aitioon. Tietysti oli myös ihanat mentorit 💓
Lopuksi vielä tuomarihommiin :D
Kuvaaja:  https://www.instagram.com/millasini/

30.12 oli Malmin jäähallissa vanhemmat vs tytöt matsi, jossa tietysti myös me valmentajat ja tyttöjen sisaruksia oli pelaamassa. Alko vähän taas tekemään mieli itekin alkaa pelaamaan. Ensi kaudella saan sen ajokortin, niin sitten ehkä olis mahdollisuuskin siihen. Tosin tulin heti kipeeksi siitä vähäisestä rasituksesta, Niin jos vähän selkoa vielä tähän sairasteluun saisi. Enhän mä tän todellakaan anna olla esteenä mun tekemiselle, se on vaan pieni hidaste!



Ellen kanssa ihmettelemässä ilotulituksia!
Koko vuosi kului oikeestaan sairastellessa ja se uupumus on ollut jälleen vähän hankalaa, mutta kuiteskin koulussa olen syksystä asti pystynyt olemaan. Opiskelu on ollut vaikeeta vaativan persoonani takia, mutta vihdoin olen pystynyt hyväksymään sen, että nyt menen sieltä missä se aita on vähän matalempi. Pienin askelin varovaisesti kohti kirjotuksia. Ensin läsnäoloon totuttelu, sitten vasta se opiskelu. Yleensä vointi on romahtanut marraskuussa, mutta nyt vaan sinnikkäästi menin sen yli ja kohta on jo kevät. Saattaa mennä päiviä, etten edes muista mikä siellä terveystiedoissa lukee. En oo antanut fibron, enkä minkään muunkaan olla arjen tiellä. Ne on sitä menneisyyttä. Silti uusi vuosi meni kotona ollessa. Päivällä tein tunnin palauttavan kävelyn ja sitten vaan kotona loppuilta, kun ei energiaa muuhun ollut. Pelin jälkeen on aina pakko tehä se kävely, vaikka mikä olo olis. Ei tää kroppa meinaa ikinä millään palautua, niin se kävely ainakin vähän piristää ja helpottaa. Tuli kommenttia kotoota siitä, että harvoin tämän ikänen tahtoo kotona viettää uutta vuotta. :D Sillon, kun ei oo virtaa, en edes halua mihinkään lähteä niin tää on ollut ihan fine olla kotona sivistämässä itseäni kattomalla Greyn anatomiaa.

💓: Silja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti